Vekaranjärven itsemurhat ovat meidän jokaisen asia

Marraskuun ensimmäinen päivä aukeaa Etelä-Lahdessa sumuisena. Eilinen vierähti Lahden kaupunginhallituksen talousarviokokouksessa, ja jatkuu osaltani tänään iltapäivällä. Politiikan avulla maailmaa on mahdollista tehdä paremmaksi askel kerrallaan. Päätöksiä ja miljoonia virtaa päättäjän eteen asia toisensa perään, ja niukkuutta jaetaan kilpaa. Hereillä on oltava jatkuvasti, harrastuspohjalta on kerittävä paneutua koko kaupungin asioihin, ja yritettävä erottaa tärkeä tarpeettomasta kun satojen miljoonien käytöstä päätetään. Politiikalla vaikutetaan ihmisten arkeen, mutta kiire ja asioiden hirvittävä määrä myös helposti etäännyttävät politiikassa toimivan ihmisen arjen iloista ja suruista ja toiminta muuttuu helposti kyyniseksi hallinnoinniksi.

Joukkoliikenteen määrärahojen turvaaminen, työttömien tukeminen ja esimerkiksi Kiveriön paikalliskirjaston säilyttäminen ovat kuitenkin hyviä ja tärkeitä asioita joiden uskon onnistuvan, mutta mitään ei ole vielä päätetty ennenkuin valtuusto sinetöi kaupunginhallituksen päätökset. Hyvillä ja eettisillä päätöksillä voi tuoda helpotusta ihmisten arkeen. Vaikka valtuustossa olo on hienoa, tekee se myös välillä turhauttavan olon. Aikaa asioihin perehtymiseen ei ole tarpeeksi ja kiire vaivaa. Kiire joka tekee myös arjen toiminnan vaikeaksi, vie aikaa läheisten kanssa ololta, ja estää usein uusiin ihmisiin tutustumisen tai heidän auttamisensa yliopistolla tai työpaikalla. Mukavan aamun iloja hämmentää eilen tullut uutinen Vekaranjärvellä itsensä ampuneesta varusmiehestä, joka oli vuoden aikana jo kolmas kyseisessä prikaatissa itsensä ampunut varusmies.

Mistä Vekaranjärven itsemurhat kertovat?

Sitä on enää mahdotonta tietää, mutta syitä voivat olla sopeutumattomuus, naissurut, pikavipit, suomalaisen miehen kansantaudinomainen taipumus masennukseen, simputus, rasismi, kiusaaminen, tai sitten jokin muu. Itse kohtasin, joskin en itse kokenut, varusmiesaikana simputusta, rasismia, kouluttajien sikamaisen roolimallin synnyttämää elukkamaista käytöstä, ressukoiden sosiaalista poissulkemista ja naisten halventamista jne. Intin jälkeen pääsin Varusmiesliiton hallitukseen ja reportaasieni pohjalta jaettiin varoituksia ja huomautuksia kantahenkilökunnalle. Varusmiesliitto sai aikaan myös puolustusvoimien simputuksenvastaisen ohjeistuksen laatimisen, joka paransi tilannetta, toivottavasti.

Puolustusvoimat kuitenkin säännönmukaisesti edelleen kuittaa itsemurhat hiljaisesti. Selityksiä ei tunnu löytyvän kuin yksilöstä. Tähän en kuitenkaan jaksa uskoa, sillä puolustusvoimien kouluttajien pedagoginen täydennyskoulutus on käsittääkseni edelleen olematonta ja henkinen ilmapiiri rakentuu monella kouluttajatasolle jämähtäneellä talvisodan ajoille ja ryssävihan varaan.Toki enemmistö varuskunnista ja niiden henkilökunnasta on hyvää porukkaa, mutta mädillä vaan on sitten suhteettomasti valtaa.

Erivärisiä ei aina kohdella suomalaisina, vaikka he suorituisivat kuinka hyvin. 2007 eräässä prikaatissa korealaistaustainen varusmies ampui itsensä kuivaushuoneessa, ja tapaus kuitattiin hiljaisesti. Samassa yksikössä oli kuitenkin esiintynyt aivan lähimenneisyydessä rasistista simputusta, joka oli katsottu läpi sormien. Suljetun yhteisön henkinen ilmapiiri oli muukalaisvihamielinen, mutta puolustusvoimat eivät reagoineet tähän. Käsittämätöntä. Olisiko mahtanut tappaa itseään muuten? 

 Nykyään pv on hieman avoimempi ja ainakin ohjeistus parempaa, mutta en jaksa uskoa että paikoin esiintyvää neandertalin ihmisten aikaista valkoista heteromachonuijakulttuuria on edes haluttu murtaa. Siitä seuraa itsemurhia. Kaikki eivät toki ole puolustusvoimissa pahoja, enemmistö on hyviä, kuten muuallakin. Suljetussa yhteisössä kaikki kuitenkin koetaan vahvempana.  Mitä voimme tehdä?

Maailma harvoin muuttuu hyväksi pelkillä hyvillä poliittisilla päätöksillä, mutta ne helpottavat toki. Vastuu kanssaihmisistä on meillä kanssaihmisillä itsellämme. Jokainen meistä voi jo tänään puhua hiljaiselle tuntemattomalle ja siten pelastaa jonkun päivän, tarttua koulu- tai työpaikkakiusaamiseen, puolustaa heikompaa tai saada edes perheenjäsenen hymyilemään. Passiivisuuteen, epäkohtien sietämiseen ja välinpitämättömyyteen ei ole varaa, se maksaa ihmishenkiä. Kaikki mahdollisuudet hyvään on olemassa, maailmaan jossa epätoivottomuutta ei tarvitse kantaa yksin. 

Meillä jokaisella on täällä muukin tehtävä kuin sivusta katsominen ja työssä käyminen.

Elämä ilman arvoja on arvotonta elämää.  Siis iloitaan siitä mitä meillä on, luodaan muille iloa, otetaan ihmiset tosissaan, nähdään se hyvä mikä meissä jokaisessa on. Tänään.

Opiskelijoiden ääni uupuu eduskunnasta

Ja mitä siitä on seurannut...
Opiskelijoiden tuet ovat jääneet vuosia jälkeen muista sosiaalietuuksista. Se ei kerro siitä, että opiskelijat pärjäisivät muita paremmin maksalaatikolla ja olisivat valmiita asumaan teltoissa, vaan pelkästään kansanedustuslaitoksen vinoutuneesta ikärakenteesta.

Opintotukijärjestelmää pitäisi kehittää sitomalla se elinkustannusten nousua seuraavaan indeksiin ja poistamalla vanhempien tuloihin perustuva tarveharkinta itsenäisesti asuvilta opiskelijoilta. Lisäksi opintotukeen pitäisi lisätä huoltajakorotus opiskelevien vanhempien tukemiseksi, sillä kansantaloudellisesti nykyistä varhaisempi lisääntyminen olisi järkevää.

Opiskelijapalvelujen kehittäminen on samaten jäänyt hyvätuloisten ja keski-iän ylittäneiden miesten kansoittamassa eduskunnassa lapsipuolen asemaan. Niin lukioiden, ammattikoulujen, yliopistojen kuin etenkin ammattikorkeakoulujen mielenterveys- ja liikuntapalvelut ovat paikoin surkealla tolalla. Liki ainut asia mitä koulusurmien jälkeen opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi on juhlapuheiden lisäksi tehty, on ollut käsiaselain kiristäminen. Se nyt ei varsinaisesti, ainakaan minun mielestäni, lisää opiskelijoiden hyvinvointia tai ennaltaehkäise mielenterveyspalveluiden tarvetta.

Suomen maksuton koulutus ei ole itsestäänselvyys, vaan pitkän taistelun tulos ja kansainvälinen harvinaisuus. Peruskoulumme on tutkitusti maailman paras ja tasa-arvoisin, ja Suomessa opiskelu ei pysähdy myöhemminkään vanhempien vähävaraisuuteen toisin kuin ylivoimaisessa enemmistössä maailman maista. Maksutonta, laadukasta ja tasa-arvoista koulutusta pitää varjella tulevaisuudessakin, se on pohjoismaisen hyvinvointivaltion peruskallio. Koulutuksen laatu, opiskelijoiden asema, pätkätyöläisten oikeudet ja esimerkiksi joukkoliikenne ovat kaikki asioita joista päättävät vaaleilla valittavat poliitikot.

Ps. Opiskelijatoverit; turha valittaa jos ei äänestä.

Eero Vainio
opiskelija, kansanedustajaehdokas numero 31

Viherkiillotuksesta on aika siirtyä konkretiaan

Luonnon monimuotoisuus katoaa Suomessa suhteellisesti yhtä kovaa vauhtia kuin sademetsissä.

Nykyisen hallituksen aikana esimerkiksi energiatehokkuuteen ja energiansäästöön liittyvät päätökset ovat antaneet odottaa itseään samalla kun joka kymmenes suomalainen laji on uhanalainen. Samaan aikaan kun ilmasto lämpenee, luonto köyhtyy, Itämeren ja saimaannorpan suojelu ontuu, hallitukselle tärkeitä teemoja ovat olleet kansallispuiston sisälle rakennettava hotelli, metsästyksen laajentaminen suojelualueille ja ydinvoiman fanaattinen lisärakentaminen. Nämä konkreettiset asiat kertovat hallituksen valitsemasta arvomaailmasta paljon. Ilmastonmuutokseen ja suomalaisten lajien sukupuuttoon on aika herätä.

Pelastetaan Suomen vesistöt

Tiedämme hyvin Päijät-Hämeessä, että pohjavesien, jokien ja järvien hyvän tilan saavuttaminen vaatii paljon vesiensuojelutyötä. Maa- ja metsätalouden sekä turveteollisuuden päästöt pitää saada nykyistä paremmin kuriin. Yli puolet Suomen vesiä rehevöittävistä ravinnepäästöistä on peräisin maataloudesta. Maatalouden ympäristötuet tulisikin kohdentaa ympäristösuojelullisin perustein ja luomutuotannolle pitäisi myöntää helpotuksia.

Ympäristöpolitiikkaan kohdistuvat leikkaukset pitää lopettaa

Voi hyvällä syyllä kysyä, mistä näkökulmasta asioita nyt tarkastellaan: talouden vai ympäristön? Suomalainen ympäristöpolitiikka on nyt tienhaarassa. Yhteisen ympäristömme tila heikkee kovaa vauhtia. Kyse on asenteista. Suomen ei pitäisi menettää arvostettua ja keskeistä rooliaan ympäristöasioiden kansainvälisesti korkeatasoisena osaajana. Nyt on aika muuttaa suuntaa. Se on niin suomalaisen luonnon ja tulevien sukupolvien kuin meidän jokaisen etu.

Eero Vainio

Lahden seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja

Kansanedustajaehdokas

Pohjoismaista hyvinvointia pitää suojella myös Euroopan Unionissa

[Alla Etelä-Suomen Sanomiin lähettämäni tymäkkä teksti EU-intregraation nykytilasta ja siitä miten Suomen pitäisi asemoitua. Vajaat viisi kuukautta Euroopan Parlamentissa avasi silmiä...]


Talouskriisissä painivan Euroopan Unionin yhdentyminen etenee tällä hetkellä sokeasti kovat arvot edellä. Oikeistovetoisen EU:n tavoitteena ei ole enää pohjoismainen hyvinvointi, vaan poliittinen harmonisointi tehdään heikentämällä parhaiden jäsenmaiden standardeja. Suomessa on syytä olla huolissaan.

EU:n suurin arvo on sotien estämisessä liittämällä kansallisvaltiot yhteistyön avulla toisiinsa

Kiitos EU-jäsenyyden suomalaisten mahdollisuudet opiskeluun, matkustamiseen ja työskentelyyn Euroopassa ovat aivan eri tasolla kuin vaikkapa 70-luvulla. Unionia tarvitaan yhä mm. Euroopan laajuisen luotijunaverkon luomiseen, romanikysymyksen ratkaisuun ja pakolaispolitiikkaan. Yleiseurooppalaisilla ratkaisuilla ei saa kuitenkaan tuhota hyvin toimivia kansallisia järjestelmiä. Tarvitsemme EU:sta kiinnostuneen ja vahvan eduskunnan ohjaamaan Suomen EU-politiikkaa.

EU-politiikassa ei ole kyse siitä, ollako EU:ssa vai eikö olla EU:ssa, vaan siitä tukeeko sitä politiikkaa mitä EU:n vallanpitäjät kulloinkin tekevät. Jos unionin kehittämisen annetaan tapahtua vain markkina-arvojen ehdoilla kansallisvaltiot ja kansalaiset unohtaen, seurauksena on pohjoismaisen hyvinvointivaltion tuho. Suomen tuleekin nyt jarrutella oikeistovetoisen EU:n neuvottelupöydissä ja puolustaa pohjoismaista hyvinvointia, jossa koulutus on maksutonta ja työntekijöiden oikeudet pörssiyritysten voittoja tärkeämpiä.

Koiviston Auto luopui aikeestaan pihdata siirtolippua

Taistelu kantaa hedelmää!

Maaliskuussa käyttöön tulevaa maksutonta siirtolippua ei tarvitse nyt sitten edes ruinata erikseen vaan siirto-oikeus on merkittynä jokaiseen irtolippuun automattisesti ja tunnin siirtoikeus kirjautuu myös Koiviston Auton matkakorteille. Ainakin siis jos Koiviston Auton toimitusjohtajan eilisiä puheita on uskominen. Vieläkään siirtolippu ei ole täydellinen, sillä Koiviston Auton näkemyksen mukaan siirtoa ei saisi käyttää paluumatkaan (naurettavaa). Etelä-Suomen Sanomat uutisoi aiheesta tänään paperilehdessään sivulla seitsemän ja myös Netlari niukasti. Netlari tyytyy puhumaan "sosiaalisessa mediassa esitetystä kritiikistä".

Koiviston Auto taipui

Paperilehdessä Koiviston Auton toimitusjohtaja torjuu esittämäni siirto-oikeuden pihtaamiseen liittyvän "kritiikin ennenaikaisena". Se on huvittavaa, koska Koiviston Auto on nimenomaan kieltäytynyt kaupungin ja sen välisissä -ennen maanantaita käydyissä- neuvotteluissa antamasta siirtoon oikeuttavaa lippua ilman matkustajan eri pyyntöä.

Toimitusjohtaja Markkulan muuttuneista lausunnoista voi siis päätellä, että viikonloppuna luotu paine tuotti tulosta, palvelutaso paranee ja rahat menevät sinne minne ne valtuustossa haluttiinkin, ainakin melkein. Hyvä näin.

Nyt vaan kaikki sitten maaliskuussa auton sijasta bussiin, jiihaa! 

Netlarin uutinen,.Suosittelen kuitenkin lämpimästi tiistain paperilehteä, sivu 7.

Siirtolipun käyttöönotosta uhkaa tulla Lahdessa pelkkä puhallus, ainakin jos Koiviston Auto saa päättää

Vuosien taistelun jälkeen Lahden kaupunginvaltuusto linjasi tämän vuoden budjettiin maksuttoman siirtolipun käyttöönottamisen. Allekirjoittaneen ja muiden, etenkin nuorempien demari- ja vihreiden valtuutettujen sekä "Joku järki Lahden joukkoliikenteeseen" facebook -ryhmän luoma paine tuotti tulosta! Upeaa! Mutta...

Nyt Koiviston Auto yrittää siirtolipun käyttöönotossa ihan suoranaisesti vedättää niin lahtelaisia poliitikkoja kuin kaupunkilaisia. Koiviston auto yrittää toteuttaa siirtolipun samalla tavalla kuin  se tekee sen Jyväskylässä, eli siten, että siirtoon oikeuttavan kuitin saa vain asiakkaan eri pyynnöstä. 

Tämän seurauksena KA:n arvio on, että siirtolippuja odotetaan käytettävän tänä vuonna 100 000 kertaa. Luku on aivan ihmeellinen, sillä matkoja tehdään kokonaisuudessaan  Lahden kaupunkiliikenteessä vuosittain 5,45 miljoonaa kappaletta. Koiviston auton mitättömän pieni ennuste siis tarkoittaa, etteivät he aio sisällyttää siirto-oikeutta jokaiseen irtolippuun automaattisesti, toisin kuin yleisesti ymmärretty ajatus siirtolipusta menee.

Suunniteltu siirtolipukkeen pihtaaminen on aivan hävytöntä, ja edustaa jälleen Koiviston Auton muissakin keskisuurissa kaupungeissa osoittamaa täysin asiakaspalveluhalutonta linjaa. Asia kun hoituisi helposti siten, että kuski printtaisi lipun yhteyteen siirtokuitin joka kerta ja ilman eri pyyntöä kuten kehittyneessä maailmassa tapahtuu.

Siirtolipun käyttöönotosta tiistaina lopullisesti päättävän teknisen lautakunnan tuleekin lisätä päätökseensä, että irtolipun ostaja on oikeutettu saamaan siirtoon oikeuttavan lipukkeen ilman eri pyyntöä. Muutoin käy niin, että Koiviston Auto kuittaa meidän joukkoliikenteen kehittämiseksi vuosia taistelleiden ykköstavoitteen eli maksuttoman siirtolipun pelkällä hävyttömällä silmänkääntötempulla. Joukkoliikenne jäisi taasen kehittymättä, ja kärsijöinä olisivat niin eläkeläiset, opiskelijat, työttömät kuin työmatkalaisetkin, siis lahtelaiset yleensä.

Nyt täytyy pitää mekkalaa sellaisen siirtolipun puolesta, johon ei sisälly mitään ihmeellisiä kommervenkkejä!

Eero Vainio

Joku järki Lahden joukkoliikenteeseen -ryhmän perustaja.

Vuodesta 2008 aktiivisesti Lahden seudun joukkoliikenteen kehittämiseksi toimineessa facebook-ryhmässä on liki 2200 jäsentä.

Kaupunginvaltuutettu

Etlarin nettiuutinen

Joku järki Lahden joukkoliikenteeseen ryhmä

Eeron verolinjaukset lyhyesti ja ytimekkäästi

1. Pääomaverotus tulee muuttaa progressiiviseksi ja lopettaa pörssimiljonäärien palkansaajia kevyempi verotus.

Tämä olisi oikeudenmukaista mm. monia lääkäreitä, rehtoreita, ylempiä toimihenkilöitä ja ammattijohtajia kohtaan, jotka saattavat nyt joutua maksamaan jopa yli 50% veroja enemmistön miljoonatuloisista maksaessa veroja vain 28%. Tällä hetkellä palkansaajan ei tarvitse ansaita "edes" neljää tuhatta euroa kuussa, niin veroprosentti on jo korkeampi kuin miljoonia pääomatuloina tienaavilla. Se on väärin.

Progressiivinen pääomaverotus olisi myös nykyistä tasaveroa reilumpi piensijoittajille, joiden voitot liikkuvat vain muutamissa sadoissa tai tuhansissa. Tämä tukisi myös kotimaista omistajuutta.

2. Pienituloisten ansiotuloverotusta tulee keventää.

Köyhän rahat eivät mene rahastoihin vaan talouskasvua tukevaan arjen kulutukseen.

Jyrki Katainen ja miljoonan vihreän sävyisen työväenpuolueen progressiiviset tasaverosuunnitelmat

Yritän tehdä politiikkaa omat ideat edellä ja positiivisesti, mutta nyt alkaa Kokoomuksen mainostoimistopuheet olla jo niin pehmeitä, härskejä ja epätieteellisiä, että perinteinen suomalainen kansanilmaisu ”kusta jotakin linssiin” on paikallaan. 

Uusimmassa kolumnissaan (Turun Sanomat 1.2., löytyy myös Kokoomuksen nettisivuilta) Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen kertoo puolueen verouudistusehdotuksista: ”Linjamme voi kiteyttää kolmeen tavoitteeseen: lisää työtä, lisää verotuloja ja lisää oikeudenmukaisuutta.” Kauniita sanoja, mutta Kokoomuksen teot ja esitykset puhuvat aivan toista.

Katainen tarkentaa oikein erityisesti Kokoomuksen verolinjan puolustavan pohjoismaista hyvinvointimallia. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on perinteisesti tarkoittanut laajoja tulonsiirtoja rikkailta köyhille, kaikkien ulottuvilla olevia julkisia palveluita ja selkeän progressiivista eli rikkaiden suhteellisesti pienituloisia kireämpää verotusta. Oikeistohallituksen aikana tasaveron muotoisia ympäristöveroja ja hyvätuloisten veronkevennyksiä on kuitenkin lisätty huimasti. Myöskään pääomatulojen eli kaikista rikkaimpien monia palkansaajia kevyempään verotukseen ei ole puututtu. Kaikki oikeistohallituksen verotukselliset toimet, kuten Kataisen uudetkin esitykset ovat vastoin sitä mitä yleisesti tunnustettu pohjoismainen hyvinvointivaltiokäsite tarkoittaa historiankirjoissa ja akateemisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Katainen ilmeisesti viittaakin Suomen maantieteelliseen sijaintiin puhuessaan ”pohjoismaisesta”?

Kokoomuksen, tämän omien sanojensa mukaan miljoonan vihreän sävyisen uuden työväenpuolueen verouudistukseen sisältyy välillisten ympäristöverojen kiristämistä entisestään. Ympäristöverot ovat kuitenkin tasaveroja, eli ne eivät riipu maksukyvystä, vaan menevät esimerkiksi bensalitrasta samansuuruisina niin pienituloiselta opiskelijalta kuin rikkaalta pääomasijoittajalta. Nykyisen vihreillä höystetyn oikeistohallituksen aikana ympäristöverojen kiristämisellä on viety Suomea kohti tasaveroa joka uhkaa romuttaa suomalaisen julkisen hyvinvointivaltion täysin. Katainen myös paukauttaa, että ”moni tasavero on käytännössä progressiivinen”.  Ei ole ihme jos persut vetävät ihmisiä kun Suomen suurimman puolueen puheenjohtajan puheet ovat pehmeämpiä kuin Berlusconilla. 


(Kokoomusnuoret sentään ovat rehtejä oikeistolaisia, vilkaiskaa tästä linkistä heidän hiljaiseksi vetävää leikkauslistaa.)

Suomen tuloerot ovat kasvaneet oikeistohallituksen aikana OECD-maiden nopeimmin, työttömyys on kasvussa ja syrjäytyminen periytyy yhä useammin.  Kokoomuksen verolinja ei lisää oikeudenmukaisuutta, vaan on tasaveron tie, ja se tie tietää kylmää kyytiä sellaiselle hyvinvointivaltiolle, jossa heikommista huolehditaan, julkiset palvelut ovat niin rikkaiden kuin köyhempien saatavilla ja oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu ovat tavoiteltavia arvoja.  Arvot eivät ole kuolleet politiikasta, vaikka jotkut yrittävätkin omiaan naamioida.

Timo Soini on sentään useimmiten hauska, joskin vaarallinen copypaste-populisti, mutta Katainen ja Kokoomus pilkkaavat puheillaan niin historiankirjojen, yhteiskuntafilosofian kuin suomenkielenkin käsitteitä nakertaen samalla kaikkien puolueiden (ja politiikan yleensä) uskottavuutta käyttämällään sinipunaviher-sokealla retoriikalla ja valkaistun hymyn turvin. Kokoomuksella on toki kaikki oikeudet kertoa verotavoitteensa, mutta tämän niin Björn Wahlroosin kuin Olli-Pekka Kallasvuonkin rahoittaman ”työväenpuolueen” ei tarvitsisi silti yrittää vedättää suomalaisia näin härskisti. 

Politiikassa on kyse rahasta, vallasta ja teoista. Valtapolitiikan guru Macchiavelli totesi renessanssin aikaan, että ruhtinaan on syytä tekeytyä hyveelliseksi päästäkseen tavoitteisiinsa. Kataisen puheissa on juurikin kyse hyveelliseksi tekeytymisestä, ei olemisesta. 
On aika saada valtakuntaan johtajia, joiden puheet ja teot kohtaavat. Sitä kutsuttiin joskus rehellisyydeksi, toivottavasti vieläkin.

Joukkoliikenteen toimivuus ja VR:n ongelmat ratkaistaan huhtikuun eduskuntavaaleissa

Juuri ilmestyneessä Liikenneviraston ja VR:n selvityksessä todetaan, että junaliikenteen ongelmat johtuvat rahoituksen riittämättömyydestä. VR:n ja liikenneviraston saamalla rahoituksella ei pidetä junia puksuttamassa kovana talvena. Ongelmat olivat samat jo viime talvena, mutta varautuminen on ollut riittämätöntä. Syy ei ole lähellekään kokonaan valtionyhtiö VR:n tai ilkeiden luonnonvoimien, vaan keskustalaisen liikenneministeri Anu Vehviläisen ja hallituspuolueiden keskustan ja kokoomuksen poliittisen saamattomuuden/tahdottomuuden.  

Joukkoliikenteen kehittäminen on ollut porvarihallituksessa täysin lapsenkengissä, vaikka hallitus on samalla yrittänyt kiillottaa Suomesta vihreää kuvaa. Harvaanasuttuna maana Suomen hiilidioksidipäästöistä suhteellisesti suuri osa syntyy juuri liikenteestä. Istuvan eduskunnan liikennepolitiikka on ollut saamatonta niin raideliikenteen, kumipyöräisen joukkoliikenteen ja suuria kaupunkeja yhdistävien liikenneväylienkin kehittämisessä.  Junien myöhästelyä kiroavan on hyvä muistaa, että julkisen liikenteen asiakas vaikuttaa tehokkaimmin vaaleissa. Maan talous tarvitsee luotettavat ja nopeat liikenneväylät koko maahan, ja ihmiset ja ympäristö puolestaan tehokkaan julkisen liikenteen.

Tehokas ja kohtuuhintainen julkinen liikenne palvelee niin työmatkalaisia, opiskelijoita kuin niitäkin joilla ei ole autoon varaa. Valtakunnallisen raideliikenteen ongelmien korjaamiseksi tärkeintä on rakentaa Helsingin päärautatieaseman toimivuutta dramaattisesti parantava pisararata ja siirtämällä kaukoliikenteen pullonkaula menemään Helsinki-Vantaan lentokentän kautta rakentamalla kiskot Pasilasta Hki-Vantaan kautta Keravalle. Silloin lentokentällekin pääsisi kuten suuressa maailmassa, junalla. Samalla voisi harkita Etelä-Suomen sisäisten reittilentojen lopettamista kokonaan. 

Maakunnallista yksityisautopendelöintiä pitää vähentää lähirautatieliikenteen vuoroja lisäämällä ja kasvattamalla valtion tukea suurimpien kaupunkien sisäiselle joukkoliikenteelle. Valtion tulisi tukea myös suurimpien maakuntakaupunkien (Lahti-Jyväskylä-Oulu-Kuopio-Pori, kenties Turku ja Tampere) yhteisen joukkoliikennelaitoksen tai -yhtiön perustamista porkkanarahalla ja suunnittelutuella.

Euroopan eväin kohti vaalikevättä!

Takana on mainio vuosi 2010, mielenkiintoinen loppuvuosi EU töissä ja elämäni erikoisin joululoma kommunistireliikkien, Lada Nivojen ja glitterjoulukoristeiden Itä-Euroopassa. Ja edessä on supermielenkiintoinen vuosi haasteita täynnä.

Osa joululomasta ja uuden vuoden aattoilta tosiaan vierähti Marjukan työpaikalla eli Chisinaulaisessa lastenkodissa, ja ehdittiinpä Marjukan lomien salliessa vierailla Euroopan Pohjois-Koreassa eli separatistivaltiossa Transnistriassa ja Mustanmeren helmessä Odessassa. Tosin Odessassa oli niin sumuista, että meri näkyi hädin tuskin metrin päästä.  Moldovalaisen lastenkodin arkeen osallistuminen herättää ajattelemaan ja hajatelmia kirjasinkin jo tänne blogiin. Separatistisesta ihmemaa Transnistriasta ja sen Fc Sheriffistä täytyy vielä kirjoitella, niin ihmeellien paikka on kyseessä!  

Palasin Brysselin kotiin Moldovasta keskiviikko-iltana odoteltuani kökkö-Lufthansan lentoa viisi tuntia pidempään kuin piti. Joillakin mittareilla juna- ja bussiliikenne on hurjasti mukavampaa kuin lentäminen. 

Vuosi 2011 on äksöniä täynnä: huhtikuun eduskuntavaalit polttelevat kihelmöivästi näppejä ja intensiiviopiskelu odottaa heti niiden perään, kaupunginvaltuustossa ja Päijät-Hämeen ympäristöpolitiikassa on uudet haasteet ja kaikenlaista muuta mukavaa ja jännittävää tapahtuu samoihin aikoihin.  Ja jos eduskuntavaaleissa lykästää, niin joulukuulla on edessä linnajuhlat ;)  

23. tammikuuta käynnistyy Suomeen paluun myötä vaalikamppailutaistot todenteolla! Tervetuloa vaan kaikki vaalityöhön! Ennen Suomeen paluuta on kuitenkin edessä mm. Euroopan Paralementin täysistuntoviikko Strasbourgissa ja intensiivistä työskentelyä maahanmuutto- ja romaniasioiden parissa.

Ollaan yhteyksissä!

ps. Sähköposti kulkee osoitteeseen eero.vainio(uta).fi ja puhelimella saa kiinni numerosta +358414493002.